Vain muutos on pysyvää

Olen aiheuttanut viime aikoina päänvaivaa miehelleni kyseenalaistamalla makuuhuoneratkaisumme. Tässä vaiheessa ei välttämättä kannattaisi enää alkaa asioita muuttelemaan, sillä yksi muutos vaikuttaa helposti kymmeneen muuhun asiaan.

Olemme pyöritelleet seuraavaanlaista skenaariota päässämme. Vanhempien makuuhuone on ehkä turhankin kookas meidän makuumme. Niinpä ajattelimme pienentää makkaria terassin oveen saakka siten, että makkarin ja vaatehuoneen keskelle muodostuu "välitila". Tämä tila on auki olohuoneeseen niin, että nykyisen oven tilalle jää vain oveton kulkuaukko. Kulkuaukon vasemmalle puolelle (olohuoneesta katsottuna) jäävä uuden tilan seinä olisi täyskorkea, lasinen ikkuna. Uuden välitilan ja makuuhuoneen väliin tulisi ohut väliseinä ja ovi.

Tuohon uuteen välitilaan ajattelimmme sijoittaa kuvassa olevan vanhan, peilillisen perintökaapin ja työpöydän. Mielestämme ratkaisu toisi yläkertaan lisäavaruutta ja yhden tilan lisää. Olohuoneeseen päin oleva ikkunaseinä takaisi sen, että työpöydän ääressä työskentelevä ei tuntisi oloaan eristetyksi, koska näköyhteys olohuoneeseen säilyy. Muuta hyvää tässä ratkaisussa olisi se, että makuuhuoneen jakaminen osiin rauhoittaisi aamuja pukeutumisrumbalta. Aamulla pidempään nukkuvan unet ei häiriinny, kun puoliso siirtyy kolistelemaan seinän toiselle puolelle.